Ne, jotka tuntevat Periahon Villen, niin eivät ihan äkkiä uskoisi Villen olevan Hämeen maaperältä syntyisin. Ville on syntynyt 1933 Kurussa ja viettänyt lapsuutensa siellä Tampereen pohjoispuolella. Nimittäin Villestä löytyy enemmänkin karjalaista vilkkautta kuin hämäläistä hitautta.

Maalaispoikana Ville aloitti metsästyksen jo hyvin nuorena miehenä ja samalla tietenkin mukaan tulivat koirat. Koiraharrastus on ollut Villellä monipuolista ja siitä todisteena häneltä löytyy palkintotuomarikortti linnunhaukku-, hirvenhaukku-, ajokoira- ja beaglekokeisiin. Linnunhaukkukokeiden palkintotuomarikurssin hän suoritti 1979. Vuosien mittaan linnunhaukkukokeissa ollaan saatu nauraa monet makeat naurut Villen hauskuuttaessa omilla lennokkailla jutuilla koeväkeä. Ville muistetaan aina kokeiden varsinaisena ilopillerinä ja moni on harmitellut jälkeen päin sitä miksi Villeä ei esitetty aikanaan ylituomarikurssille. Vuonna 1996 Ville valittiin Kymenläänin Pystykorvakerhon vuoden tuomariksi. Villen suomenpystykorvista muistetaan kolme Pikkeä ja Assi. Ensimmäinen Pikke oli käyttövalio, toinen Supinotkon Pikke oli muotovalio sekä Supinotkon Assi oli muotovalio.

Työuransa Ville on tehnyt Suomen armeijassa. Ville aloitti ”sotilasuransa” jo sota-aikana osallistumalla sotilaspoikatoimintaan. 1953 Ville kävi armeijan ja RUK:n kurssin 124 Haminassa. Hän pääsi heti armeijan jälkeen kersantin vakanssille ja siitä varsinainen sotilasura sai alkunsa. Armeijan palveluksessa Villestä tuli valtakunnallinen ammunnankouluttaja ja A-valmentaja ja samalla hän toimi myös teknisenä asiantuntijana pohjoismaisissa ammuntakilpailuissa. Ammunta oli Villelle rakas harrastus ja samalla työ. Hän on  sotilaskiväärin Pohjoismaiden mestari vuodelta 1965. Villellä on myös useita Military Nordiska mitaleita sekä hän on osallistunut myös MM-kisoihin. Eläkkeelle Ville jäi armeijan leivistä luutnanttina 1978.

Vuonna 1985 Ville jäi leskeksi ja asustaa nykyisin Ylämaan Väkevälässä viettäen eläkepäiviään koiriensa kanssa. Ville on ollut myös mukana yhteiskunnallisissa tehtävissä, kuten Ylämaan kunnanvaltuustossa yhden kauden sitoutumattomana jäsenenä. Rajanpinnassa asumisen haittapuolista Ville joutui kärsimään vuonna 2004, kun hän menetti beaglensä suden suuhun.

Toivotamme Villelle ja hänen koirilleen rauhallisia eläkepäiviä ja toivomme näkevämme Villen vieläkin mukana koiraharrastuksessamme.