Rotujemme tulevaisuus

Suomenpystykorvaseminaari 5.11.2016 Kouvolassa

Alla linkit seminaarivideoihin.

Jonas Donnerin esitys

Kirsi Sainion esitys

Kahvikeskustelu

**********************************************************************************

SUOMENPYSTYKORVAN JALOSTUS JA MyDogDNA -TESTI

Pertti Korhonen     29.1.2016

Olen tehnyt tämän esityksen selventääkseni ja täsmentääkseni suomenpystykorvan geenitestin tarpeellisuutta jalostuksen työkaluna. On mainittava, että jalostusta suunniteltaessa tämä on yksi lisämahdollisuus monimuotoisuuden ja mahdollisten perityvien sairauksien hallintaan, mutta tämän lisäksi on välttämätöntä käyttää muita työkaluja sukusiitoksen, epilepsian ja mahdollisten käyttöominaisuuksien periytyvyyden huomioimiseksi.

Olen poiminut suuren osan tässä kirjoittamistani teksteistä suoraan Genoscoperin julkaisuista ja siellä työskentelevän yhdyshenkilöni Katja Jaunin antamista tiedoista (en käytä sitaatteja kaikissa lainauksissa). Osa teksteistä on omia päätelmiä. Lopussa on kopio linkeistä, joista löytyy yksilöityä julkaistua tietoa asian tiimoilta.

 

Yleistä

Suomenpystykorva rotuna on saanut kansalliskoiran statuksen ja se on nostettu koirapiireissä ja Suomen Kennelliitossa korkeaan arvoon. Kennelliiton kanssa yhteistyössä Suomen Pystykorvajärjestö (SPJ) teetti suomenpystykorvalle rotuna monimuotoisuustutkimuksen, jonka tarkoitus oli selvittää geenitasolla todellinen perimän monimuotoisuus. Testauksen taustavoimana toimi professori Hannes Lohen johtama tutkimusryhmä ja hänen avullaan tutkimus voitiin suorittaa Genoscoperin laboratoriossa todella kohtuulliseen hintaan. Tutkimukseen otettiin mukaan myös muutamia koiria Ruotsista ja Norjasta sekä suurempi joukko Venäjältä. Tutkimus valmistui vuoden 2013 lopulla ja sen tulokset on luettavissa SPJ:n kotisivuilla. Tuloksista voidaan päätellä, että rodun geenipohja on melkoisen kapea ja töitä sen leventämiseksi olisi tehtävä jalostuspohjan turvaamiseksi. Ruotsin ja Norjan kannat ovat yhteneväiset kotimaisiin koiriimme, mutta Venäjän kanta poikkeaa noin viisi prosenttia kotimaisista suomenpystykorvistamme.

Monimuotoisuustutkimuksen aikoihin Hannes Lohen tutkimusryhmässä virisi ajatus koirien laajamittaisemmasta testaamisesta perimän ja mahdollisten sairauksia aiheuttavien geenimutaatioiden suhteen. Koiran omistajalle haluttiin tarjota yksilöityä tietoa koiransa terveydestä ja perimästä MyDogDNA –tarkastelun avulla. Koira sai MyDogDNA –passin ja yksilöidyllä ID -tunnuksella sen kautta tietoja voidaan tarkastella myös jalostusyhdistelmien osalta erillisen Breeder -jalostustyökalun avulla. MyDogDNA -tietokannan avulla koiralle saatiin terveysindeksi GHI (Genetic Health Index), joka ei kuitenkaan ole jalostusindeksi. Esimerkiksi kahden korkean GHI:n omaavan koiran jälkeläisistä ei välttämättä tule terveempiä, elleivät valitut koirat ole myös riittävän eriperimäisiä. On käytettävä Breeder –työkalua arvioitaessa astutusparin geneettistä sopivuutta ja arvioitua vaikutusta tulevan pentueen perimän terveyteen.

Testausmenetelmät ovat kehittyneet huimasti viimeisten vuosien aikana. Nykyisellään käytetään koko perimän kattavaa ns. paneelitestausta.

Testeihin haluttiin saada mukaan kaikki mahdolliset rodut ja yhteistyötä rotujärjestöihin käynnistettiin tehokkaasti. Useissa roduissa saatiin kehitettyä geenitestejä tiettyihin sairauksiin ja ne luonnollisesti palvelivat kyseistä rotua tehokkaasti. Valitettavasti samoihin aikoihin epilepsiaa aiheuttavan geenivirheen etsiminen suomenpystykorvasta siirtyi taka-alalle. On mainittava, että suomenpystykorvalle ei ole tällä hetkellä olemassa yhtään terveyteen liittyvää DNA-testiä. Olisi toivottavaa, että epilepsian lisäksi, suomenpystykorvan silmä- ja polvisairauksiin ja niiden kartoittamiseen saataisiin aikanaan yksilöllinen testi, jota voitaisiin käyttää jalostusvalintoja tehtäessä.

 

MyDogDNA:n sisältö

Jokainen koiran omistaja voi hankkia omasta koirastaan kohtuullisen helposti sen koko perimän kattavan testitulosraportin. Sen tärkein tehtävä on verrata kyseisen koiran perimän terveysindeksiä koko rodusta otettujen näytteiden terveysindeksin keskiarvoon. Tämä terveysindeksi merkitään lyhenteellä GHI (Genetic Health Index). Se kuvaa koiran perimän terveyttä testattujen perinnöllisten sairauksien sekä mitatun perimän monimuotoisuuden pohjalta. Perimän terveysindeksi ei huomioi niitä rodulla tunnettuja perinnöllisiä sairauksia, joiden testaamiseen ei ole vielä olemassa DNA-testiä tai joihin kehitetty DNA-testi ei ole vielä mukana testipaneelissa.

Jokaista rotua käsitellään yhtenä kokonaisuutena ja sen koirista otettujen näytteiden GHI –luvun keskiarvoksi merkitään 100. Mitä suurempi oman koiran GHI on, sitä parempi se on geneettisen terveysarvion suhteen. Perinnölliset sairaudet ja tavanomaista suurempi samaperimäisyys laskevat perimän terveysindeksiä. Koirasi GHI-arvo ei ole vakio, vaan se muuttuu testattujen koirien määrän kasvaessa. Perimän terveysindeksi muuttuu rotukohtaiseksi vasta kun rodun edustajista on testattu riittävän suuri otanta (suomenpystykorvaa on testattu riittävä määrä). Kun suomenpystykorvalla ei ole löydetty yhtään sairauden testaukseen liittyvää testiä, GHI –luku muodostuu lähes kokonaan monimuotoisuuden tarkastelun pohjalta.

On huomioitava, että tämä testausmenetelmä on kansainvälinen ja testattavaksi hyväksytään koiria kaikista maista. Varsinkin naapurimaidemme koirat kiinnostavat meitä jalostuskäytössä. Jos saisimme merkittävän määrän ruotsalaisia, norjalaisia ja venäläisiä suomenpystykorvia MyDogDNA –tarkastelun piiriin, saisimme jalostuskäyttöön lisää työkaluja ja mahdollisuuksia geenipohjan laajentamiseen.

 

Miksi koira testataan myös rodussa aiemmin tuntemattomien sairauksien mutaatioiden suhteen

Nämä mutaatiot seulotaan kaikista koirista ainakin kahdesta syystä:

Ensinnäkin, vaikka useat mutaatiot ovat vain tietyssä rodussa tai suppeassa rotujoukossa tavattuja, paneelitestaus on ainoa tehokkaaksi todettu menetelmä siihen, että jokaiselta yksilöltä voidaan testata tunnettuja koirapopulaatiossa esiintyviä mutaatioita, joiden määrä kasvaa koko ajan.

Toiseksi, aktiivisesti käynnissä olevasta tutkimustyöstä huolimatta, kukaan ei ole ikinä voinut testata kaikkia tunnettuja mutaatioita kautta kaikkien rotujen. Yliopistollinen tutkimus rajoittuu usein vain muutamaan rotuun. Jotkin alun perin rotukohtaisina julkaistut mutaatiot ovat paljastuneet laajemmin levinneiksi ja niitä on tavattu myös muissa roduissa. Nämä löydökset ovat tärkeitä, koska tutkimattomat mutaatiot voivat olla uhkia rodun terveydelle, tai muuttua sellaisiksi. Kun nämä mutaatiot havaitaan, kasvattajat saavat mahdollisuuden hallita niiden levinneisyyttä rodussa heti, kun uusien löydösten merkitys jokaiselle uudelle rodulle on varmistettu.

Kysymykseen, vaikuttavatko muissa roduissa havaitut geenivirheet suomenpystykorvan GHI –lukuun, sain Jaunilta seuraavan vastauksen: ” Muissa roduissa tavatut sairaudet vaikuttavat indeksiin vasta siinä vaiheessa, kun ne on todettu myös kyseiselle rodulle oireita aiheuttavaksi. Esimerkkinä tästä otettakoon taas vaikka pohjanpystykorvilta löytämämme suomenajokoiran ataksia. Kun ensimmäiset kantajat havaittiin, löydökset eivät vaikuttaneet yksilöiden GHI:hin, vasta siinä vaiheessa, kun löydös oli vahvistettu toista teknologiaa käyttämällä, ja löydöksen merkitys myös kliinisin tutkimuksin todettu, sairaus nostettiin vaikuttamaan GHI:hin. Laskennoissa painotetaan monimuotoisuutta jonkin verran sairauksia enemmän, tämä siksi, että haluamme kannustaa terveiden kantajien jalostuskäyttöön, kunhan toinen yksilö on todettu testaamalla terveeksi samojen sairauksien osalta.”

 

Miten MyDogDNA testin saa

Omalle koirallesi saat tilattua MyDogDNA –testin Genoscoperin sivuilta osoitteesta www.mydogdna.com. Jos koirasi on jo ennestään testattu ja tarvitset tulosten päivittämistä, sivuilta löytyvät ohjeet myös siihen. On mahdollista, että joudut otattamaan uudet näytteet maksullista päivitystä varten.

Näytteen voi toimittaa laboratoriolle joko poskisolunäytteinä tai verinäytteenä. On huomattava, että näytteen ottamiseen täytyy olla valtuudet, jotta se olisi virallinen. Virallisia näytteenottajia ovat poskisolunäytteille eläinlääkärit ja Kennelliiton valtuuttamat näytteenottajat, esim. kennelneuvojat. Verinäytteen ottamiseen tarvitaan isommat valtuudet ja ne on parasta suorittaa eläinlääkärissä käynnin yhteydessä.

 

Käytännön aikataulutusta

Omalla kohdallani tapahtui narttukoirani osalta testisisällön päivittäminen vuoden 2016 alussa. Tilasin näytemateriaalin (poskisoluharjat) laboratoriolta ja ne tulivat postin välityksellä parissa päivässä. Kennelneuvoja kävi ottamassa näytteet ja hän lähetti ne postin kuljetettavaksi (vastaanottaja maksaa postimaksun). Vajaan viikon kuluttua tuli vahvistus näytteiden saapumisesta laboratorioon sähköpostin kautta. Samassa sähköpostissa ilmoitettiin testauksen kestävän arviolta 4 – 6 viikkoa. Näihin aikoihin on varauduttava, jos aikoo saada koiralleen uusilla tiedoilla hyväksytyn testin tiettyyn aikaan, esim. vähän ennen juoksun alkua urosvalintaa varten.

Uroskoiran osalle katsoisin testauksen päivittämisen olevan ajankohtaista 1 – 2 vuoden välein, kun testipakettiin saadaan mukaan uusia mutaatioita. Päivityksen voisi tehdä hyvissä ajoin ennen jalostuskauden alkamista, esim. marras – joulukuun vaihteessa. Silloin uroksen tiedot pysyivät kohtuullisen hyvin ajan tasalla ja kasvattajat voisivat suorittaa valintoja ajan tasalla olevien tietojen pohjalta.

 

Yhteenveto

Edellä on esitelty varsin yleisluonteisesti koiran terveystietojen ja monimuotoisuuden käsittelyä geneettisenä tarkasteluna – MyDogDNA –testinä. Testattuja koiria ei ole vielä tarpeeksi paljon, jotta siitä saataisiin täysmääräinen hyöty. Katsoisin koko rodun hyötyvän merkittävästi tämän geenipohjaisen tarkastelun johdosta ja varsinkin ulkomailla olevien koirien mukaan saanti olisi aikamoinen lisä geenipohjan laajentamiseen. Toivoisin mahdollisimman monen valveutuneen koiran omistajan olevan kanssani samaa mieltä ja ottavan huomioon tämän mahdollisuuden.

 

Lisätietoja

Lisätietoja saa Genoscoperin sivuilta. Sieltä on saatu myös seuraavassa luettelossa olevia hyödyllisiä linkkejä:

Paneelitestauksen hyödyistä: http://www.mydogdna.com/fi/blogi/koirien-perinnollisten-sairauksien-paneelitestaus-uusia-mahdollisuuksia-ja-uudenlaista

Rotujen kannalta löydettyä tärkeää tietoa (uudet löydökset roduissa) –     esimerkkinä

– coton de tulear:
http://www.mydogdna.com/fi/blogi/periman-monimuotoisuus-ongelmallinen-matadorjalostus-ja-laajan-geenitestauksen-hyodyt

– pohjanpystykorva:
http://www.mydogdna.com/fi/blogi/mita-dna-tietoa-nyt-mahdollista-saada-jalostustyon-tueksi-pohjanpystykorville

Matadorjalostuksen haitoista:
http://www.mydogdna.com/fi/blog/pox-popular-sire-nakokulma-matadorjalostukseen

Johdatus tulosten tulkintaan:
http://www.mydogdna.com/fi/blog/johdatus-mydogdna-paneelitestaukseen-ja-perinnollisten-sairauksien-testitulosten-raportointiin

Monimuotoisuuden tärkeydestä:
http://www.mydogdna.com/fi/blog/yksittaisista-geenitesteista-koiran-perimanlaajuiseen-terveyskartoitukseen-koirien

 

*********************************************************************************************************

 

SEMINAARI SUOMENPYSTYKORVAN JALOSTUKSESTA 21.11.2015 Lappeenranta

Katso luentovideot alla olevista linkeistä.

Seminaarin avaus – Vesa Lotti Kymenläänin Pystykorvakerhon puheenjohtaja
Kotieläinten jalostus – Marjatta Snellman Emeriitta professori, Helsingin yliopiston eläinlääketieteen tiedekunta
Suomenpystykorvan epilepsiatutkimus – Ranno Viitmaa Eläinlääketieteen tohtori, virolainen neurologian asiantuntija
Suomenpystykorvan rakenne ja jalostettavat osuudetReino Korpela Ulkomuototuomari, rodun kasvattaja

************************************************************************************************************************

KATOAAKO SUOMENPYSTYKORVA?

Kesän aikana on uutisoitu suomenpystykorvan rekisteröintien romahduksesta. Vain pientä osaa rotupopulaatiosta käytetään enää jalostukseen. Syiksi on esitetty muun muassa väestön pakkautumista kaupunkeihin. Kaupungistuminen voi olla yksi tekijä, mutta syitä on etsittävä myös muualta.

Suomenpystykorvan perinnöllisistä sairauksista eniten on puhuttanut epilepsia. Rotujärjestö on tehnyt paljon töitä sen poistamiseksi rodusta. Suomenpystykorvien epilepsia on yleensä perimästä johtuvaa, mutta sen mekanismia ei tunneta. Ei tiedetä sitäkään periytyykö se molemmilta vai vain toiselta vanhemmalta. Osa koirista sairastuu vasta myöhemmällä iällä, osa jo pentuna.

Koirien geenitutkimus rantautui Suomeen voimalla 2000-luvulla. Siitä odotettiin nopeaa ratkaisua suomenpystykorvan epilepsiaa. Pystykorvalehdessä oli juttuja, joissa todettiin oltavan ”kuumalla jäljellä” epilepsian suhteen ja odotettiin geenitestiä sairauteen. Pystykorvajärjestö ei ollut ainoa rotujärjestö, jossa geenitutkimuksen odotettiin tuovan nopean ratkaisun koirien sairauksiin.

Koirien geenitutkimuksen tavoitteena oli alun perin pyrkiä tunnistamaan ihmisen tautigeenejä koiran avulla. Nopeasti koirien geenitutkimus laajeni niin, että lähes joka rodulle pyrittiin etsimään sille tyypillisiä tautigeenejä. Tutkimus on laajentunut selvittämään myös koiran luonne- ja käyttöominaisuuksia sekä ulkonäköä. Esimerkiksi metsästyskoirien osalta luvattiin jossain vaiheessa tutkia jopa linnunhakusädettä, haukkutiehyttä ja ajohaukkukynnystä.

Sairauksien periytyminen on monimutkaista, sillä vain osa sairauksista periytyy yhden geenivirheen kautta. Yhden geenivirheen kautta periytyvät johtavat lähes aina sairastumiseen.   Usean geenin virheestä johtuvat sairaudet lisäävät alttiutta sairastua. Sairauden puhkeamiseen voi vaikuttaa myös ympäristötekijät. Esimerkiksi sikainfluenssarokotteen aiheuttaman narkolepsian puhkeamisen syynä oli geneettinen tausta, mutta rokote laukaisi sairauden.

Todennäköisesti kaikilla koirilla kuten ihmisilläkin on perimässään tautigeenejä, vaikka ne eivät välttämättä sairastu koskaan. Osa sairauksista periytyy molemmilta vanhemmilta, osa vain toiselta. Geenitesti voidaan kehittää yhden geenin aiheuttamiin sairauksiin, mutta monitekijäisten sairauksien riskiä kartoittavien geenitestien kehittäminen on ongelmallista. Näin on käynyt suomenpystykorvien epilepsiatestin osalta – siinä ei ole vielä läpimurtoja.

Perinnöllisten sairauksien torjuntaa on kehitetty erilaisia jalostusindeksejä kuten suomenpystykorvilla käytettävä epi-luku. Epi-luku on ihmisen kehittämä mittari, joka saattaa kuvata koiran mahdollista riskiä periyttää epilepsiaa. Jalostukseen suositeltavien koirien epi-luvun rajat ovat myös ihmisen keksimiä, eivätkä ne ole absoluuttinen totuus. Jalostusindeksit ovat työkaluja, joita pitäisi osata käyttää taiten.

Suomenpystykorvan jalostuksessa epi-luvulla on viime vuosina ollut kohtuuttoman suuri painarvo. Kattoarvoksi jalostukseen käytettävälle koiralle on asetettu 1,8, mutta käytännössä katto on alempana. Epi-luvun muodostukseen liittyy riskejä, koska se perustuu omistajien ilmoituksiin sairaista koirista. Epilepsiakeskustelua on käyty järjestön sisällä lähes uskonnollisella kiihkolla, mikä on osaltaan vaikuttanut pentumäärien laskuun.

Perinnöllisyys on monimutkaista ja maallikot tekevät helposti liian jyrkkiä päätelmiä. On muistettava, että samalla kun yritetään jalostaa jotain ominaisuutta pois rodusta, jalostetaan myös muita ominaisuuksia. Monilla paimenkoiraroduilla, joilla on käytössä lonkkaindeksit, on saatu aikaan enemmän terveitä lonkkia. Valitettavasti samalla on jalostettu muuta ja saatu aikaan selkävikoja.

Jokaisessa rodussa pitäisi pohtia mitkä rodun ominaisuudet halutaan säilyttää ja mitkä sairaudet olisi saatava pois. Samalla olisi huolehdittavat siitä, että rodun geenipooli on riittävän laaja. Tämä tarkoittaa sitä, että liian kovaa jalostuskarsintaa tulee välttää. Joudumme tasapainoilemaan riskien kanssa. Vaikka meillä olisi tuhansia geenitestejä käytössä, tulee sairaita koiria syntymään, sillä luonnossa tapahtuu koko ajan myös geneettistä muuntelua. On selvää ettei sairaita koiria tule käyttää jalostukseen.

Maalaisjärki, avoimuus ja rehellisyys ovat koiranjalostuksen kulmakiviä. Tiede ei ratkaise kaikkea vaan tarvitaan myös kokemusperäistä tietoa, jota kasvattajilla on. Ei ole kasvattajan häpeä, jos syntyy epileptinen pentu. Häpeä on, jos asia salataan. Suomenpystykorva ei ole ainoa koirarotu, jolla epilepsiaa esiintyy. Sitä esiintyy myös sekarotuisilla koirilla. Asian kanssa on toistaiseksi elettävä ja tehtävä valintoja. Epilepsia katoaa suomenpystykorvilta sata prosenttisen varmasti sitten, kun viimeinen puhdasrotuinen pystykorva kuolee.

Riitta Ahonen

professori, Kuopio

 

Edellä oleva juttu julkaistu jo aikaisemmin Koiramme-lehdessä.

 

 

SUOMENPYSTYKORVAN TULEVAISUUS ROTUNA HUOLESTUTTAA

Pertti Korhonen

 

Suomenpystykorvan rekisteröinnit ovat laskeneet viimeisen kahden vuoden aikana alle 600 rekisteröidyn pennun. Kun suunta näyttää olevan toistuvasti alaspäin, haluan osoittaa huolestumiseni siitä tällä kirjoituksella. Haluaisin tämän kannanottoni aiheuttavan pohdiskelua kasvattajien keskuudessa, mitkä tekijät tulisi ottaa huomioon tämän rodun kasvatuksessa ja mahdollisessa rodun tuhoutumisen estämisessä. Kirjoituksen tarkoituksena herättää kasvattajat ja kasvatustyöhön osallistuvat ajattelemaan kokonaisuutena rodun parasta, niin kuin varmaan rotujärjestölläkin on vilpittömänä tarkoituksena.

Suomen Pystykorvajärjestön vuosikokoukseen 2015 tein esityksen rodun Jalostuksen tavoiteohjelman (JTO) ja PEVISA -ohjelman hylkäämisestä ja niiden valmistelun jatkamisesta vuoden verran eteenpäin. Perusteluina esitin riittämättömät toimenpiteet monimuotoisuuden vaalimisessa. Tosiasia on, että rodun jalostuspohja on kovin kapea ja jatkaa uhkaavasti kapenemistaan tällä menolla. Vuosikokous kuitenkin päätti olla ottamatta huolestumistani huomioon ja hyväksyi esitetyt ohjelmat sellaisenaan hallituksen esityksen mukaisesti. Kun jätin päätöksiin eriävän mielipiteeni, voin mielestäni jatkaa omien mielipiteitteni esittämistä, koska omalta osaltani en hyväksynyt vuosikokouksen päätöstä. Haluan tässä perustella ja yksilöidä ne asiat, jotka mielestäni ovat valmisteltu puutteellisesti JTO- ja PEVISA –ohjelman osalta tulevia vuosia varten.

 

Valta ja vastuu

Aluksi haluaisin ottaa esille kertausmielessä rodun jalostukseen liittyvien eri organisaatioiden oikeudet ja velvollisuudet. Suomen Kennelliitto on koira-alan keskusjärjestö ja sen tehtävänä on edistää ja valvoa puhdasrotuisten koirien jalostusta ja muutakin koiranpitoon liittyvää toimintaa. Kennelliitto on laatinut ja ottanut käyttöön yleisen kaikkia rotuja koskevan Jalostusstrategian. Tämä kymmenen kohtaa käsittävä ’teesi’ on hyvin pitkälti sama, kuin Kansainvälisen kennelkeskusjärjestön FCI:n vastaava jalostusstrategia, mutta suomalaisessa versiossa otetaan kantaa myös tavoitteiden toteuttamiseen. Kennelliiton Jalostusstrategia on otettava huomioon, kun rotukohtaisia Jalostuksen tavoiteohjelmia (JTO) laaditaan. Kennelliiton tehtävänä on myös eri rotujen JTO- ja PEVISA –ohjelmien lopullinen hyväksyminen.

Rotujärjestön tehtävänä on johtaa sille kuuluvien rotujen jalostusta. Rotujärjestön tehtävänä on laatia omille roduilleen JTO- ja PEVISA –ohjelmat, jotka on hyväksyttävä rotujärjestön vuosikokouksessa. JTO-ohjelman tekoon Kennelliitto on laatinut tietyt runko-ohjeet, jotka tulee ottaa huomioon ohjelmaa laadittaessa. Ohjelma on rakenteeltaan raskastekoinen ja sen tekemisessä kyvykkäiden ja halukkaiden osallistujien joukko rotujärjestötasolla on kovin vähälukuinen. Tavallisesti se jää yhden tai kahden henkilön tehtäväksi ja siitä tulee tietenkin heidän ’oma lapsensa’ johon kukaan ei saa puuttua. Mielestäni tämän suunnittelu toimisi parhaiten, jos JTO-ohjelma olisi kyseisen rodun kokeneiden kasvattajien yhteinen näkemys siitä suunnasta, mihin tällä rodulla pitäisi todellisuudessa mennä. Mitä suurempi joukko ohjelman tekemisessä olisi mukana, sitä parempi. Valitettavasti näin ei kuitenkaan ole, vaan ohjelman tekijä voi olla henkilö, joka ei ole kasvattanut yhtään pentuetta. Tämä ei tietenkään ole JTO-ohjelman tekemiseen uhrautuvan henkilön vika, vaan rotujärjestön hallinnon, joka ei osaa organisoida ja hoitaa asiaa oikein.

JTO-ohjelma on vain suositus, joka ei rajoita mitään, vaan antaa neuvoja tiettyyn suuntaan menemisestä. Jos rotujärjestö katsoo järeämpiä keinoja tarvittavan jalostuksen johtamisessa, se voi esittää rodulle PEVISA-ohjelman, jonka tarkoituksena on rajoittaa jalostusta sellaisilla yksilöillä, joilla sitä ei haluta suoritettavan. Tällä ohjelmalla rajoitetaan jalostusta niin, että sen vastaisten pentueiden koiria ei rekisteröidä Kennelliiton puhdasrotuisten koirien rekisteriin. PEVISA-ohjelma on kova ’lyömäase’ koirien jalostuksessa ja jos sitä käytetään turhaan, jalostuspohja kapenee suotta. Rotujärjestön ja rotua kasvattavien henkilöiden tulisi pohtia tarkoin kulloisenkin PEVISA-ohjelman sisältöä, jotta turhan kireitä rajoitteita ei asetettaisi.

Rotujärjestöllä on siis velvollisuus ja oikeus johtaa edustamansa rodun jalostusta. Käytännössä tämä tapahtuu asettamalla kullekin rodulle erityinen jalostusryhmä, jolle järjestön hallitus delegoi jalostukseen liittyvien asioiden hoitamisen ja mahdollisten poikkeuslupien puoltamisen. Jalostusryhmä toteuttaa jalostuksen ohjausta antamalla jäsenten omistamille, pennutusta suunnitteleville nartun omistajille suosituksia käytettävistä sopivista uroksista. Jalostusryhmään kuuluvien henkilöiden tulisi olla kokeneita, ammattitaitoisia jalostuksen asiantuntijoita, jotka myös nauttivat kasvattajien luottamusta. Jos suurin osa vuosittain toteutetuista parituksista kulkisi rotujärjestön jalostusneuvonnan kautta, silloin rotujärjestöllä olisi maksimaalinen mahdollisuus vaikuttaa kyseisen rodun jalostukseen. Valitettavasti näin ei kuitenkaan ole, vaan yli puolet parituksista tehdään ilman jalostusneuvonnan vaikutusmahdollisuutta. Herää kysymys, onko jalostusneuvonnan ammattitaito koettu liian vähäiseksi, vai onko luottamuspula päässyt nakertamaan yhteistyöhaluja? Onko rodun jalostusneuvonta mennyt pelkäksi EPI-luvuilla kikkailuksi ja mahdollisten jalostusryhmän ’omien sisäisten tietojen’ avulla tapahtuvaksi tärkeilyksi? Jalostusneuvojien tulisi koko ajan kehittää omaa osaamistaan esim. Kennelliiton tarjoamissa koulutustilaisuuksissa, mutta valitettavasti heitä ei ole siellä näkynyt. Mielestäni hyvät perustiedot ja uusien lisätietojen hankkiminen olisi jalostusryhmän jäsenille ensiarvoisen tärkeitä työkaluja työssään onnistumiseen ja luottamuksen herättämiseen kasvattajien piirissä. Mielestäni ei riitä, että jalostusneuvojien kouluttautuminen jää ’Isosyötteen akatemian’ varaan.

EPI-luvun vaikutus jalostukseen

Vuosikokoukselle 2015 tekemässäni esityksessä mainitsin EPI-luvun vaikutuksen mahdollista tutkimista monimuotoisuuden lisäämiseksi rodussa. Mielestäni tämä luku on ruvennut saamaan liian suuren rooli suomenpystykorvan jalostuksessa. Kun EPI-luku kehitettiin, sen oli tarkoitus olla jalostusneuvojien apuväline visuaaliseen sukutaulun tarkasteluun paritettavan yhdistelmän sopivuutta katsottaessa. Sillä tavalla tämä myös toimi aika pitkään, mutta jossakin vaiheessa tämä luku haluttiin julkiseksi. EPI-luvun julkiseksi tekemisen jälkeen se on muodostunut ns. ’ensimmäiseksi kriteeriksi’ paritusta suunniteltaessa ja kaikki muu tärkeämpi jää taka-alalle. EPI-luvun käyttö tällaisenaan johtaa rodun monimuotoisuuden rajuun supistumiseen jalostuspohjan kapenemisen myötä. Voidaan todeta, että jos yksikin koira ilmoitetaan epileptiseksi jostakin sukulinjasta, käytännössä kaikki sen sukulinjan koirat poistetaan jalostuksesta EPI-luvun takia. Onko meillä rodussa varaa tällaiseen tuhlaukseen? Mielestäni EPI-luvun käyttö nykymuodossa on epäkohta, johon rotujärjestön olisi pitänyt puuttua uutta JTO-ohjelmaa laatiessaan. Myöskin PEVISA-ohjelman kriteerien tiukkuutta olisi pitänyt harkita paremmin monimuotoisuuden edistämiseksi.

EPI-tietojen keräyksen historiaa

Haluan kertoa tässä yhteydessä myös kokonaisuudessaan sen, miten suomenpystykorvan epilepsiatietoja on kerätty aikavälillä 1996 – 2014. Olen ollut koko edellä mainitun ajan mukana epilepsiatietojen keräämisessä ja niiden käyttöön jalostamisessa tietokannan muotoon.

Vuoteen 1996 asti Seppo Savola toimi suomenpystykorvan jalostusryhmän puheenjohtajana ja hän myös hallinnoi kansiota, johon epilepsiatiedot oli kerätty. Ne olivat omistajien, kasvattajien tai muiden tahojen ilmoituksia havaituista tapauksista ja luonnollisesti mahdollisimman sekavia. Samana vuonna eläinlääketieteen opiskelijat Bergholm – Laine tekivät gradutyön suomenpystykorvan epilepsian esiintymisestä ja esittelivät sen järjestön edustajille Kuopion jalostuspäivillä. Tutkimuksen tuloksena saatiin luotettavan tuntuista materiaalia muutamasta kymmenestä tapauksesta ja ne tulivat rotujärjestön käyttöön. Järjestössä pohdittiin keinoja, millä voitaisiin varmistaa aikaisemmista ilmoituksista, ovatko ne luotettavia. Päädyttiin lähettämään varmistuskysely ilmoitettujen koirien omistajille ja samalla päätettiin vain omistajan ilmoituksen olevan pätevän. Kyselyn saatetekstiä pohdittaessa päädyttiin myös ratkaisuun, jossa omistaja sai ilmoittaa tiedot avoimesti käytettäväksi tai luottamuksellisiksi. Tämä mahdollisuus otettiin käyttöön, jotta saataisiin mahdollisimman paljon materiaalia, vaikka koiran sairaus olisi omistajalleen ’kipeä’ kysymys. Saatetekstin allekirjoittajana oli Seppo Savola järjestön puheenjohtajana ja minä jalostusryhmän puheenjohtajana. Vastauksia tarkennuskyselyyn saatiin kiitettävästi ja näin muodostettiin ensimmäinen ’luotettava epilepsiatietokanta’ suomenpystykorville jalostusryhmän käytettäväksi. Järjestössä oli silloin käytössä DOS-pohjainen DEASE-tietokanta koirien sukutaulujen, tulosten, näyttelyarvostelujen ja sukusiitoksen laskemiseen. Lauri Laakson tekemänä saatiin epilepsiatulokset vietyä DEASE-kantaan ja siellä ne esitettiin nykyäänkin vielä käytössä olevilla kirjainmerkeillä. Seuraavaksi koettiin tarpeelliseksi, että pelkästä visuaalisesta tarkastelusta päästäisiin yhtenäiseen koirakohtaiseen lukuun, joka kuvaisi koiran epilepsiaherkkyyttä ja tästä muodostui myöhemmin käyttöön vakiintunut EPI-luku. Sen kehitti aikoinaan laskennallisena suureena esitettävään muotoon Risto Tuomainen. Edelleenkin tämän luvun käyttö oli tarkoitus pysyä rotujärjestön jalostusneuvonnan käytössä olevana tietona. Jalostuksessa asetettiin määrättyjä rajoja, joiden avulla parituksia haettiin. Kattona oli nykyisinkin käytössä oleva kattoluku 1,8 jonka lähellä olevalle koiralle haettiin alhaisella luvulla olevaa partneria. Silloin saatiin koko skaala käytettyä ja korkeammallakin luvulla olevalla koiralla voitiin teettää pentueita. Epilepsian katsottiin pysyneen tälläkin menetelmällä hallinnassa.

EPI-luvun käytön vaarat

Nykyisenä avoimuuden aikana suomenpystykorvien jalostuksessa EPI-lukujen väli 1,3 – 1,8 jää lähes kokonaan käyttämättä, kosta EPI -luvun merkitys on ylikorostunut paritusta suunniteltaessa. Tämä johtaa vääjäämättä monimuotoisuuden kapenemiseen. Rodun tulevaisuutta ajatellen olisi pohdittava, onko EPI-luvun laskennan parametrit oikealla tasolla? Onko puolisisarmerkintä P liian ratkaisevassa osassa koiran epilepsiariskiä määritettäessä? Pärjättäisiinkö vanhalla ajattelutavalla, jossa kiellettiin sairaan koiran jatkokäyttö, sairaan tuottaneen yhdistelmän uusiminen ja mahdollinen sairaan koiran sisarusten käytön rajoittaminen?

On vielä muistettava, että EPI-sairaiksi luokitellut koirat ilmoittaa sen omistaja, joka on tavallisesti maallikko koirien sairauksien tunnistamisessa. On kuitenkin mainittava, että rotujärjestön toimesta ilmoitukset käytetään ennen julkaisemista asiaan perehtynen eläinlääkärin tulkittavana, joka tekee luokittelun ratkaisun mahdollisten tarkennusten jälkeen.

Osallistuin muutama vuosi sitten erään rotuamme harrastavan yhdistyksen kesätapahtumaan, jossa luotettavana pitämäni henkilö kertoi minulle, että tässäkin tilaisuudessa on läsnä kaksi sellaista henkilöä, jotka ovat ilmoittaneet koiransa epileptisiksi, vaikka ne eivät sitä ole! Ainakin minua tuo kommentti hätkähdytti – nakertaako tämä pois pohjaa EPI-luvun uskottavuudelta?

Yhteenveto

Kennelliitolla on vuosi 2015 kasvattajan vuosi. Sen teemana on: Hyvää elämää koiran kanssa – vastuullista kasvattamista. Koiramaailmassa kasvattaja on kuningas. Hän saa itse päättää, millä koiralla oman narttunsa astuttaa, vai astuttaako ollenkaan. Kasvattajan ei välttämättä tarvitse pyytää rotujärjestön urossuositusta, eikä välittää EPI-lukujen minimoinnista. Nämä eivät ole esteitä pentujen rekisteröinnille. Sen sijaan PEVISA-ohjelma on otettava huomioon, koska se on rekisteröinnin ehto. Kasvattaja on aina vastuussa myymistään pennuistaan niiden ostajille kauppasopimuksen ja Kennelliiton asettamien ehtojen mukaisesti.

Kennelliitto järjestää koulutusta kasvattajille varsinkin vuoden 2015 aikana – kasvattajavuonna. Osallistukaa koulutuksiin ja lisätkää kasvattamisen tietovarastoanne sitä kautta. Tietoa koulutuksista Koiramme –lehdessä ja Kennelliiton sivuilla.

Kasvattaja, jos haluat vaikuttaa rotusi tulevaisuuteen, osallistu rotujärjestösi toimintaan ja anna äänesi kuulua siellä !

 

 

Artikkelin kirjoittaja Pertti Korhosen toiminta

Suomen Pystykorvajärjestössä
– toiminut suomenpystykorvan jalostusryhmän puheenjohtajana
– toiminut suomenpystykorvajaoston puheenjohtajana
– toiminut järjestön sihteerinä
– toiminut rotujärjestöjen yhteisen epilepsiatyöryhmän puheenjohtajana

Suomen Kennelliitossa
– toimii
hallituksen jäsenenä
– toimii kasvattajatoimikunnan puheenjohtajana

– toimii Koiranet toteutusprojektin ohjausryhmän puheenjohtajana